PARASTA AIKAA!

Kesä on mielestäni kukkeimmillaan ja silti alkaa jo satoa tulla. Pari vuotta jänistin kesäkurpitsan kylvöä, kun en oikein tiennyt mihin ja minne. Tänä vuonna kesäkuun alkupuolella kylvin kesäkurpitsansiemenet ylärinteen lehtikompostiin ja samana iltana kuuntelin radiosta puutarhailtaa, jossa hyvin tietäväinen miessoittaja sanoi, että koskaan ei kannata kylvää kesäkurpitsaa ennen kesäkuun puoltaväliä. Huh, ajattelin, tuliko virhe, mutta ei suinkaan!

Näin komeaksi on kesäkurpitsa kasvanut ja alapuolella kuvassa ihka ensimmäinen oma kesäkurpitsa. Kuvassa myös kesäinen salaatti; jonkin verran omaa salaattia, omia timoja, tilliä, mäkimeiramia, minttua...jälkiruuaksi villivadelmatorttu.

Meillä päin vadelma aloittelee tuotatoaan, mutta joka päivä olen käynyt jonkin verran jo poimimassa. Mustikoita ei tänä vuonna meidän metsässä juuri ole. Kävin Evon reunalla Taruksessakin (ihanan kaunis alue) ja sain ehkä litran mustikoita melko pitkä huhkimisen jälkeen eli ostomustikoilla mennään! Nyt olen käymässä kaupungissa ja olen jo pakastanut 5 kiloa mustikoita ja käyn ostamassa vielä toiset viisi lisää. Mustikat ovat sitä parasta superfoodia talven kylmillä ja pimeillä!

Yläkukkapenkissä kukkivat Nepalinhanhikki, Kuunlilja, Malvikki, Punakärsämö...

Alapihan Nanna-penkissä kukkivat Kuunliljat.

Alapihalla kukkii myös Palava rakkaus. Ainoa viime vuotisen siemen/taimikasvatuksen tuloksista, jotka yllättivät iloisesti tänä vuonna! Laitoin taimet viime vuonna tähän penkkiin ja yhtään kukkaa en viime vuonna nähnyt, mutta tänä vuonna tilanne on toinen.

Palavan rakkauden kanssa samassa penkissä viime vuonna hankittu Kärhö. Kovasti on kiivennyt, mutta kukintaa vielä odotellaan.

Tämä näkymä ilahduttaa minua ehkä eniten! Omatarvehalkotuotanto on vihdoin neljän vuoden jälkeen saatu käyntiin! Puoliso sahaa ja pilkkoo, minä etsiskelen paikkoja ja rakennan pinoja.

Halkopino numero kaksi.

Kuvia myös halkotyömaalta, koska näky on melko hauska! Etten sanoisi esteettinen.

Tasaista kuivumista tässä varmaan tavoitellaan, mutta näyttävät vähän veistoksilta.

Halkotyömaa yhdeltä kantilta.

Bodendecker on ainoa ruusu, joka ei petä minua.

Luonto itse laittelee kauniita kukkakokonaisuuksia.

KUVATUNNELMOINTIA PARIN KOLMEN VIIKON TAKAA...

Nyt en ole ehtinyt edes käydä torpalla mainittuun pariin kolmeen viikkoon. Mutta loma alkoi ja huomenna suunnataan kohti Päijät-Hämettä.

Syreenin oikealla puolella kukkii keltaista ja valkoista, istutettua ja luonnonkukkaa.

Taaempana tämä Kultahelokki.

Ja etualalla tämä, jonka nimeä en tiedä. Sain taimet alkukesästä Herttoniemen siirtolapuutarhasta tuttavilta ja ainoa tieto oli, että kukat ovat keltaiset. Kuka tunnistaa?

Nepalinhanhikki kukkii kauniisti Syreeninvasemman puolen kukkapenkissä.

Alapihan Nannapenkissä kasvit leviävät ja tässä kukkii mikä? Tein mielestäni fiksusti viime vuonna, kun sain nämä kasvit; kuvasin kasvit ja nimikyltit. Talvella juuri se kone, johon kuvat oli talletettu kaatui!

Viimeismmät juhannuksen alusviikolla Nannalta saadut taimet; ranskalainen rakuuna ja sen aurinkosuoja.

Oikeassa alarinteessä kukkivat Liljat ja Kellot.

Lopuksi mielenkiintoinen juttu; niin kuin Vaahtera kukkisi jokaisen oksan ylimmällä pienellä punaisella lehdellä.

Tässä kuva vielä lähempää. Olisiko joku tauti?

KOIRANPUTKET VALTAAVAT KOIRIENTORPAN PIHAA!

Minä vierastan myrkkyjen käyttöä pihalla. Niinpä paljon aikaa (& voimia) kuluu joka kesä siihen, kun kiskon Koiranputkia ja Nokkosia juurineen maasta. Sinänsä minulla ei ole mitään kyseisiä kasveja vastaan, mutta tahtovat "syödä" valoa ja ravintoa muilta kasveilta. Niinpä viimeksi käydessäni suoritin kiskontaa perunamaan ympäriltä. En siis koita edes poistaa kaikkia Koiranputkia ja Nokkosia (ei se kyllä onnistuisikaan!) ihan vaan tarpeen mukaan täsmäkohteita ottaa työn alle. Nuoria Nokkosia riittää koko kesäksi keräiltäväksi ja syötäväksi. Niistä tulee muuten todella herkullinen ja terveellinen esim. pastakastike.

Neljä vuotta torpalla tuli täyteen sunnuntaina ja pikkuhiljaa jokavuotinen istutustyö alkaa tuottaa tulosta. Perannat yhdessä luonnonkukkien kanssa ilahduttavat pitkin kesää!

Vuohenjuurta ja Tulikellukkaa.

 Päivänliljoja ja Leinikkejä.

Tässä Päivänliljoja ja pariakin erilaista luonnonkukkaa, joista toinen on joku Hierakka.

Päivänliljaa toisesta suunnasta ja vasemmalla työntyy ylöspäin Kärhö. Ilahduin, kun molemmat viime kesänä istuttamani Kärhöt ovat selvinneet talvesta.

IHMEELLISTÄ JA IHANAA!

Eihän siitä ole kuin vähän toista viikkoa, kun viimeksi oltiin torpalla ja sillä aikaa luonto on muuttunut erisävyiseksi vaaleanvihreäksi!

Runsaan luonnonkasvuston seasta löytyvät jo tutut; tulpaani Rose de la Montagne ja vasemmalla Vuohenjuuri.

Laitoin Timo-perunat maahan ja etualalla Nannapenkki työntää jo monenlaista vihreää esille.

Toinen yrttikehistä vaati vähän korjausta, lisättyäni uuden etulaudan, lisäsin penkkiin Kekkilän luonnonlannoitettua multaa ja kylvin Roman- salaattia, Red Parrishiä, retiisiä ja tilliä. Toivotaan, että uudet mullat ja lisätty valo tuovat parempaa tulosta kuin viime kesänä! Toissa viikolla kylvämäni pavun viereen kylvin Valma-hernettä.

Vasemmalla äitienpäivälahjani; ihanista ihanin kastelukannu ja Daalian juurakkoa. Suosikkivärissäni!
Oikealla kevätesikkoa ja Humala nousee pikkuhiljaa. Tähän samaiseen penkkiin taidan laittaa Daalian, mutta vasta viikon päästä. Ostin Kodin Kuvalehden Puutarhanumeron ja siellä oli paitsi informaatiota Daalioista myös esiteltynä erään melko lähelläkin torppaamme sijaitsevan somesta tutun puutarhurin upea puutarha! Lehden osto olikin jo poltellut jonkin aikaa!

Poimulehdellä vesi loistaa kuin timantit!

Kahdessa viikossa ehtii keväällä tapahtua paljon!

Aloitimme kevät/kesäkauden kaksi viikkoa sitten. Silloin oli vielä lunta pihalla ja pellolla.

Aikaisimmat kasvit löytyivät lumen keskeltä

Lämmön ansiosta lumi suli kahdessa päivässä ja pääsimme miniän kanssa haravointipuuhiin.

Haravointiviikon antia oli myös täysikuu ja osittainen kuunpimennys.

Tällä hetkellä maasta nousee paitsi sinivuokkoja myös liljoja.

Leskenlehtiä ovat monet tienpientareet keltaisenaan, mutta meidän pihallamme ei ole ollut yhtään leskenlehteä. Jostain melko kaukaa on nyt lennähtänyt leskenlehti keskelle perennapenkkiä nousevien tulppaanien viereen.

Neljän työpäivän jälkeen pääsin taas kolmeksi päiväksi torpalle.Eilen nautimme pihalla koirien kanssa lämpimästä auringonpaisteesta ja suunnittelin töitä kahvimukin kanssa.Tänään olen kääntynyt kasvimaan ja kylvänyt Härkäpapu Kontun. Myös kaadettujen puiden risukoissa riittää pitkäksi aikaa siivottavaa.

Ensimmäistä kertaa torpalla tänä vuonna!

Torppa on nyt ollut meillä kohta neljä vuotta, mutta sinne ei ole talvitietä eikä autolle löydy oikein kauempaakaan kunnollista paikkaa. Siksi emme ole talvisen kuin käyneet katsomassa, että paikat ovat kunnossa. Mutta nyt suorastaan poltteli päästä katsomaan pihaa, josta metsuri on tammikuun lopulla kaatanut kolme valtavaa puuta. Vanhin kuusi on laskujemme mukaan 71 vuotias. Kiskoimme tavarat torpalle pulkalla ja hyvin se sujui. Torppa myös lämpesi kamarin pönttöuunilla ja tuvan pattereilla riittävän läpimäksi. Oli ihanaa/raskasta hiihdellä torpan suhteellisen vaativissa maastoissa.

Hyvältä näytti! Ilmaa ja valoa oli tullut lisää vaikka oleilumme alkuun oli melko harmaa & tihkuinen päivä.

Sama maisema vähän toisesta suunnasta. Näkyy vintin kaunis ikkunakin hienosti.

Illalla tietenkin saunottiin.

Seuraavana aamuna aurinko nousi mukavasti saunan takaa.

Pakkanen oli yön aikana kiristynyt kovasti, jäädyttänyt ikkunat tuvassa ja maidon eteisessä. Tuvassa ja kamarissa kyllä pysyi sopiva lämpö.

Hiihtolenkillä maisema/aurinko jo enteili alkavaa lumimyräkkää.

Päiväkahvinaikaan aurinko kuitenkin vielä paistoi ihanasti pirtinpöydälle! Muutenkin oli mukavaa istuskella pöydän ääressä, kun näkymät olivat esteettömät kolmeen suuntaan. Nyt on sitten pihalla olevan puukasan muodossa tiedossa pitkäaikaista puusavottaa! Puista syntyy paitsi polttopuita myös penkkejä sopiville paikoille torpan maisemiin.

PARHAIMMAT HETKET...

Puoli vuotta torpalla on jo aikaa sitten takana päin ja marrasharmaus puskee ajoittain päälle vaikka tänään meilläpäin aurinko paistaakin. Nyt onkin hyvä aika käydä vähän kuvin läpi kulunutta kautta ja näin tietysti valmistautua taas keväällä alkavaan kauteen, joka tällä hetkellä tuntuu olevan niin kaukana. 

Tästähän se alkoi; riemua huhtikuun lopulla, maassa vielä aika paljon lunta, mutta pääsimme kuitenkin koirien kanssa viikoksi haravoimaan ja laittamaan paikkoja kuntoon.

Kamarin mainio pönttöuuni lämmitti paitsi koko torpan paistoi myös makkarat.

 Alkuun kukkivat vain nämä kaunottaret. Tulppaanit La Candeur vuodelta 1875 & Rose de la Montagne vuodelta 1893. Muuten maisema on vielä paljas & puhdas. Vihreys alkoi pikku hiljaa lisääntyä ja monet kukat kukkia.

Tässä etualalla ne ainoat kesäkukat, jotka torpalle laitoin. Niitä ympäröi runsas vehreys, jonka "runsas kosteus" aikaan sai.

Heinäkuussa Kuunlilja kukki ensimmäistä kertaa.

Ensimmäistä kukki näin hehkuvasti myös Jaloangervo.

Ainokainen Leijonankita kukki syyskuussa.

Syyskuun iloja olivat myös taimet, joita sain.

Tässä nyt näitä, jotka päällimmäisenä pulpahti mieleen. Ehkä tässä talven mittaa tulee jotain muutakin, kun odotus kohti kevättä kiihtyy.