Taas vierähti torpalla tovi...

Syreeni, koiranputki ja muutamat muut kukat kukkivat, kun pihalla parina kolmena päivänä puuhastelimme. Tosin yhtenä päivänä satoi paljon.Ihanaa, että satoi viljelykset kasvoivat niin, että humisi!Kyseisenä päivänä omalta ja koirien osalta puuhastelu jäi pariin kolmeen tuntiin...mutta mies ahkeroi puutöissä sateesta piittaamatta.

Huh, siellä sataa! Tulisko se pappa jo sateelta sisään? Tähän täytyy mainita, että koirat kyllä ulkoilevat pitkiäkin aikoja kovallakin sateella, mutta eivät turhan päiten kastele itseään.

Kuka/mikä kaatoi kompostisaavin?

Yksi unohdus johtaa moneen asiaan. Kolme viikkoa sitten unohdin täyteen pakatun ruokakassin tuvan pöydälle. Kovasti harmitti, mutta en palannut hakemaan kassia. Kaksi viikkoa sitten tyhjensin kassin;jogurtin/piimän kaadoin maahan sammalta kasvamaan & leivät, makkarat yms. laitoin kompostisaaviin. No, koirat söivät jogurttimultaa ja nuorempi oksensi räsymatolle. Viikko sitten saapuessamme torpalle havaitsimme heti valkoisen saavin kannen pellolla. Emme vain ensin ymmärtäneet mistä kansi oli lentänyt. Sitten huomasimme, että kompostisaavi oli kaadettu ja kaikki, minkä olin sinne viikkoa aikaisemmin laittanut, oli syöty viimeistä murua myöten ja saavinkansi kuljetettu pellolle. Puiden ja pensaiden läpi kansi ei ollut voinut lentääkään. Torppa opettaa kaupunkilaista! Koirallinen ihminen ei voi kaadella piimää maahan eikä kompostisaaviin kannata mättää kerralla paljoa jätettä. Muuten kyllä saavi on mitä mainioin kompostoija pieneen vapaa-ajan talouteen. Niin kuin kuvasta näkyy ovat viimevuotiset jätteet hienosti kompostoituneet! Kiitos Annelle tästäkin neuvosta!

Reissu oli muuten mukava. Pihalla koiranputket ja poimulehdet kukkivat kauniisti yhdessä kylvettyjen ja istutettujen kasvien kanssa. Syreeni aloitteli kukintaa. Toivottavasti se vielä ensi viikonloppuna kukkii, kun seuraavan kerran ehdimme torpalle.

Mäki- Meiramista piti jo aloittaa sadonkorjuu. Niin pontevasti olivat Mäki-Meiramit yrttikehissä aloittaneet kukintansa.

Torpan pihipiirihän on 90- vuotias ja ennen vanhaan ei jätteitä kovin kauas rakennuksista kuljetettu. Mies innostui kaivelemaan torpan tunkiota. Mies halusi tähän lisättäväksi, että hän ennallisti vanhan perunakuopan,joksi kuvassa näkyvä kuoppa suoritetun kirjatutkimuksen ynnä muun tutkimuksen pohjalta paljastui.

Muovikassit sisältöineen kuljetetaan pois, mutta löytyihän sieltä kaikenlaista mielenkiintoista.

 Tässä rattaiden jouset.

Ja muuta rautaa.

Toisen Ruusupaputuen juurella kasvaa näin kaunis jo ennen meitä istutettu ryhmä.

Tälläisen kauniin Kalliokielon kohtasimme iltakävelyllä.

IHANAT KOLME PÄIVÄÄ!

Minulle, vuorotyöläiselle sattui kolme yhteistä vapaapäivää puolison kanssa. Jo torstai-iltana suuntasimme  torpalle. Perjantaiaamuna oli mukava herätä torpalla auringonpaisteeseen ja nauttia aamukahvi ulkona ennen töihin ryhtymistä. Töitähän riittikin. Mies kaivoi uuden perunamaan alarinteeseen, itse kitkin vähän rikkaruohoja, kylvin Isokonnantatarin siemeniä edellisellä kerralla istuttamani Vuorenkilven ja kaivon väliin. Olin kyllä mielestäni lukenut Isokonnantatarin pussin kylkeä aikaisemminkin, mutta nyt vasta huomasin pienellä käsin kirjoitetun tekstin;"4 vkoa kylmäkäsittelyä". No, Isokonnantatarit eivät siis ehkä nouse, mutta kylvän ne syksyllä sitten uudestaan. Saavat kylmäkäsittelyt talven aikana. Kylvin valkoista tuliunikko Albaa Syysleimun, Tuoksu Kurjenpolven ja Harmaan Kurjenpolven ympärille. Entiseen perunapenkkiin kylvin Ruohosipulia, Härkäpapu Kontua ja ydinherne Valmaa. Yrttikehään kylvin Tammenlehtisalaattia, Roomansalaattia, retiisiä ja tilliä. Meillä syödään salaatteja joka päivä niin torpalla kuin kotonakin ja kolme vuotta sitten torpan lähitaajaman kaupoista ei saanut kuin jääsalaattia siis kaksi isoa kauppaa ja molemmissa vain jääsalaattia! Se ei mielestäni ole edes mikään salaatti! Edellä mainituista syistä olen viljellyt torpalla alusta asti salaattia. Lauantaina kaupoissa käydessämme huomasin, että tarjonta on parantunut ja ostin tyytyväisenä Tammenlehtisalaattia.
 Uuteen perunamaahan pistettiin tänä vuonna Arielle- perunaa ja ympärille istutettiin siemenkasvatukseni tuloksia; isoa samettikukkaa ja isoa Auringonkukkaa. Olin kovasti suunnittelut Ruusukaarien hankkimista, mutta ne olivatkin kaupasta loppuneet, joten askartelin haavasta kolmikaaret tukemaan kylvämiäni Ruusupapuja. Kukkapenkkiin istutin siemenkasvatuksiani Leijonan kitaa ja ainoan säästyneen Mummonpalsamin (kaikki muut kuolla kupsahtivat ennen kuin niitä saattoi ryhtyä ulkoiluttamaan/vahvistamaan).

  Etualalla toinen omatekoisista Ruusupapukaaristani ja taka-alalla uusi perunamaa.

Talon seinustalla toinen Ruusupapujen tukikehikko.

Alkukesä on ihmeellistä aikaa heleine väreineen.

Tämä Kuusi ei neulasilla juhli, mutta käpyjen määrä on hurja.

Pihamme komistus Tammi.

Kolme päivän aikana ehti myös vähän levätä riippukeinussa ja tältä näyttää Tammemme riippukeinussa maaten.

Tässä kuvassa paitsi Noppe- koira myös poimulehti, joka yhtenä monista luonnonkasveista pihallamme kasvaa. Pidän niistä kaikista ja poistan niitä vain tarpeen vaatiessa. Koiranputkea kiskoin ruusujen ja minttujen tieltä, mutta eihän se onneksi kokonaan kadonnut.

 Alkukesän istutettuja kukkia. Etualalla valkoinen tulppaani Rose De La Montagne vuodelta 1893 & vaalenpunainen tulpaani La Candeur vuodelta 1875. Takana Vuohenjuuri.

La Candeur & Rose De La Montagne.
Kolmen päivän aikana ehdimme koirien kanssa myös metsäkävelylle ja totesin, että kolmen vuoden odottelun jälkeen kävelyreittiemme mustikanvarpuihin on tulossa mustikoita! Nyt tietysti toivotaan otollisia kelejä; sopivaa kosteutta ja lämpöä. Tämä tietysti pätee myös pihakasvien suhteen. Pikkasen jännittää  varsinkin uuden perunamaan suhteen, kun lupasivat tälle viikolle ainakin yhden hallayön.

Pari päivää torpalla

Alkuviikon pariksi vapaapäiväksi suuntasimme koirien kanssa kohti torppaa. Alkuvalmistelut alkoivat jo sunnuntai-iltana töistä tullessa, kun kävin hakemassa Herttoniemen siirtolapuutarhasta tuttavilta Humalan- taimia. Maanantaiaamuna matkan varrelta työtoverin puutarhasta Mallusjoelta mukaan tuli Vuorenkilpeä, kevätesikkoa, lumikukkaa ja jotain kolmatta. Lisäksi sain työtoverilta Ariel- siemenperunaa, jota olin jo aiemmin suunnitellut tänä vuonna laittavani. Torpalla haravointi tuli suoritettua loppuun ja kasvit istutettua. Uusi perunapenkki jäi seuraavaan kertaan, joka on viikon päästä. Silloin alkaa totinen istutus- ja kylvösessio, kun aikaakin on ruhtinaalliset kolme päivää!

 Tässä Humalaa ja saadut kukat.

Vuorenkilpeä eli ruman kaivon naamiointi, vaihe 1. Vuorenkilven ja kaivon väliin istutan vielä Isokonnantataria ja ehkä lisään vähän vielä Vuorenkilpiä, kun tuohon oikealle jäi vähän aukkoa.

Vasemmalla "vanha" perunamaa, johon tänä vuonna laitan Härkäpapua, hernettä ja avomaan kurkkua. Uusi perunamaa kaivetaan polun oikealle puolelle.

VIHDOIN

pääsin koirien kanssa 24.4. torpalle useammaksi päiväksi. Arvelin, että lunta saattaa olla ja olihan sitä! "Pihatietä" pääsi vain puoleen väliin autolla ja kottikärryillä lykkäsin tavarat autolta mökille. Lunta oli sen verran paksulti, että kottikärry juuttui vähän väliä, mutta parilla kuormalla sain silti kaikki tarvittavat perille. Saavuttaessa piha oli puoliksi lumen peittämä. Ensimmäisenä päivänä siivosin sisällä hiirenkakkoja ja lämmitin. Tuvan pattereihin laitoin vain pienen lämmön, mutta pääasiassa lämmitin kamarin pönttöuunilla. Pönttöuuni on mielestäni yksi maailman parhaimmista keksinnöistä; muutamalla puulla saa hyvän pitkäaikaisen lämmön.

                                                      Kamarin uuni & lämmityspenkki
Seuraava aamu valkeni aurinkoisena ja hieno usva peitti pellon. Varsinaiset ulkotyöt aloitin huussin tyhjennyksellä. Sitten kasasin hankkimani kompostikehikot.

Olin aika pitkään pohtinut minkälaiset lehtikompostit laittaisin. Välillä olin laudoista rakennettujen kannalla, mutta päädyin hinta/laatu/kestävyys vertailulla kuitenkin näihin rautalankaversioihin.

Kolmessa päivässä kehikot täyttyivät, mutta piha on 1/3 lumenpeitossa, joten haravoitavaa riittää vielä seuraavalla kerralle. Vähän yli viikon päästä pääsen torpalle seuraavan kerran ja silloin on haravoinnin lisäksi ohjelmassa uuden perunapellon kaivaminen/kääntäminen.

Nokkosperhonen viihtyi kompostikasan päällä.


Siivotut yrttikehät vihersivät lumen keskelllä

Ei mennyt niin kuin...

Sunnuntaina teimme retken talvilevossa olleelle torpalle ja pettymys oli suuri, kun piha oli vielä lähes täysin lumen peitossa! Pellolla olisi voinut vaikka hiihtää.

Tuvassa oli hiirenpapanoita enemmän kuin aikaisempina keväinä. En vielä ryhtynyt niitä edes siivoamaan. Teen sen sitten, kun olemme muutoman päivän torpalla. Huomenna eli keskiviikkona tulee illallla Radio Suomen jyrsijäilta, jossa kuulemma kerrotaan paitsi itse eläimistä myös jätösten turvalllisesta siivoamisesta. Olin ajatellut viedä torpalta kotiin kasvienmuovipurkkeja kotona kasvavien taimien koulimista varten, mutta en löytänyt purkkeja mistään...

Eväät olin tehnyt mukaan, mutta pannukahvit oli tarkoitus keittää tuvassa. Mistään ei löytynyt sähkökaapin avainta. Sitten muistettiin, että sehän jäi syksyllä taskuun, kun oltiin viimeistä kertaa torpalla. Eli avain on varmaankin kotona eteisen hyllyllä. Onneksi mies oli varustautunut kaasukeittimellä ja kahvit saatiin keitettyä!

Eväät maistuivat ja pienistä murheista huolimatta retki oli varsin onnistunut! Itse pääsi pihalle fiilistelemään, koirat nauttivat; Noppe frisbeensä kanssa ja Kesse keppileikeistä ja tällä ensimmäisellä retkellä selviää aina mitä pitää kotoa tuoda, kun seuraavan kerran tulee torpalle.
Minulla on kaksi viikkoa lomaa ja suuri halu päästä haravoimaan lehtiä torpan pihalle. Muistiinpanojeni mukaan olen kahtena edellisenä vuonna haravoinut pihaa 20.- 22.4. eli tämän hetkisestä lumitilanteesta huolimatta elättelen toivoa muutamasta päivästä torpalla viikonloppuna tai/ja ensi viikolla!

Mihin sitä torpan pihalta lähtisi?

No, mihinkään lähimetsää kauemmas ei useinkaan tule lähdettyä. Mutta sieltä metsästä löytyykin kaikenlaista paitsi komeita puita, kauniita maisemia harjulla myös Henrikin vuonna 1880 rakentama kiviaita kaskeamista varten niinpä vieressä on Henrikin aho, synkähkön metsän keskellä oleva lehtipuuaho. Kuvassa Noppe Noppela tutkailee kiviaitaa, joka edelleen paikallaan varsin pitkänä seisoo. Aidan rakentanut Henrik lähti 27- vuotiaana vuonna 1883 Amerikkaan ja jäi sinne. Tässä kiviaitaa harjun päällä, mutta kiviaita jatkuu alas harjulta päättyen lähteeseen. Metsäkävelyn teemme koirien kanssa yleensä kerran päivässä ja usein retkemme johtaa juuri Henrikin kiviaidalle. Se on kaunis ja vaikuttava 132- vuotias!

Viime kesänä saimme lähdettyä kaunista maisemareittiä ajellen Vesijärven eteläpuolelle Hollolaan, jonka pittoreskin vanhan kirkonkylän näkötornista on upeat maisemat.

Varsinainen kohteemme oli kuitenkin Hollolan Pyhäniemen Kartano, joka on uudelleen avattu taidenäyttely- ja kulttuurikäyttöön. Näyttely oli mielenkiintoinen nykytaiteenkatsaus ja itse kartano vanhoine kalusteineen oli  kokemus, jonka varmasti toistamme ensi kesänä.

Torpalla juomme aina pannukahvia, mutta jos haluamme vaikkapa Latten ajelemme pyörällä 6 km matkan Vääksyn kanavanrantaan kahvilaan ja mukava on Lattea juodessa katsella kanavassa lipuvia veneitä ja laivoja.

Lähtemisestä puheenollen odotan kovasti viimeisten lumien sulamista ja talvilevossa olleen torpan näkemistä. Toivottavasti pian pääsen haravoimaan 30 kottikärryllistä lehtiä kompostiin, katselemaan vielä levossa olevaa pihaa ja miettimään uusien kasvien sijoitusta. Tällä hetkellä on jo neljä siemenviljeltyä kasvia noussut; Mummonpalsami, Iso samettikukka, Leijonan kita ja Punarevonhäntä.