tiistai 20. elokuuta 2013

TÄTI VIHREÄ!

Tänäkin vuonna rikkaruohot ja muut luonnonkasvit ovat ottaneet voiton torpan perennoista ja  kasvatusyrityksistäni. Timo-perunoita on toki tullut mukavasti ja vieläkin ne ovat olleet maasta otettaessa kuorettomia eli keitettyinä suussa sulavia. Kesäkurpitsat ovat valtavia ja hyviä. Mutta tämä lienee viimeinen vuosi, kun perennat hukkuvat rikkaruohojen sekaan!

Minäkin olen nimittäin saanut oman täti Vihreän! Hän on paitsi lupautunut neuvomaan puutarhan hoidossa myös auttamaan ihan konkreettisesti.

Kaksi viikkoa sitten kävin kahdessa hienossa "Avoimessa puutarhassa"; Ruosteisissa Unelmissa Vääksyssä ja Villinpihan puutarhassa Koulumäellä Iitissä. Iitissä upeaa & suurta puutarhaa on ollut varsinaisen puutarhurin lisäksi rakentamassa täti Vihreänsä. Moninaisissa "puutarhahuoneissa" kiertäessäni sain ideoita ja mietin, että mistä minä saisin oman täti Vihreän. Silloin tuumasin, että en mistään. Kuinka ollakaan minun täti Vihreäni ajoikin torpan pihaan taimia takakontissaan jo seuraavana keskiviikkona. Hän tuskastui hiukan heti rikkaruohojen peittämistä perennapenkeistä. Nypättyään muutamia rikkaruohoja hän totesi;"En edes yritä arvioida kuinka paljon täällä on perennoja, kun niitä ei juuri näy."

Juotuamme kahvit täti Vihreä tarjoutui auttamaan & neuvomaan puutarhan hoidossa. Jos minä siis haluan. Totta kai haluan! Ilolla ja kiitollisuudella otan avun vastaan! Täti Vihreällä on 16 vuoden kokemus 100- vuotta vanhan talon ja sen pihapiirin kunnostuksesta upeaksi puutarhaksi.

Pihan keskellä olevan Syreenipensaan ympärille rakennetaan koko matkalle katteella suojattu perennapenkki. Sellainen on ollut ajatuksissani ja toiveissani jo pitkään. Homma alkaa syyskuun loppupuolella, kun kaikki perennat kaivetaan ylös, leikataan lyhyiksi ja laitetaan "lepäämään" metsänrajaan pitkän sanomalehtimaton päälle juuret peitettynä mullalla ja siellä kasvit talvehtivat. Keväällä, kun routa on sulanut rakennetaan perennoille uudet penkit.

Täti Vihreä on taiteilija ja hyvin idearikas! Hän ideoi alla olevissa kuvissa näkyvän metsähuoneen ohikävellessämme.
Keskellä omaa metsikköämme on kuvan ylälaidassa jo vuosia sitten kaatunut puu. Kuvan alalaidassa Kesse, koirakuningattaremme.

Puunvieressä on kaunista saniaiskasvustoa, joiden juureen täti Vihreä kehoitti kokeiluluontoisesti istuttamaan yhden tuomansa Hostan ja Taponlehden. Apuna myös pikku Pippu.
Sahailin myös jonkin verran oksia kaatuneelta rungolta sekä pari pystyssä olevaa karahkaa. Alaa on vallannut myös vadelma, joten kiskoin myös niitä pois. Aika viehättävä paikka tämä onkin, runko kauniisti sammaloitunut.

Pitkään olen pohtinut onko tästä metsähuoneelta mäen päällä olevalla metsätiellä Jättiputkea vai ei? Täti Vihreä; "Tämä on Jättiputkea, kannattaa kiskoa pois!" No, sen tein lomani viimeisenä päivänä. Laitoin kiskotut putket jätesäkkiin ja jätin säkin & hanskat kiskontapaikalle. Poltan ne sitten syksymmällä pellolla.

Myös pikku kuusista Joulukuusia- projekti tuntuu hyvältä ja mielenkiintoiselta. Odotan vielä tarkempia ohjeita.

Nyt käyn vähän leikkaamassa ja niputtamassa Mäki-Meiramia. Vien kimput kotiin kuivumaan. Lisäksi nostan vähän perunaa ja otan myös kesäkurpitsaa kotiin.