maanantai 28. lokakuuta 2013

Matka kohti rikkaruohotonta perennapenkkiä on pitkä ja kivinen

Syyslomalla jatkoin mullan puhdista ja päästessäni keskemmälle penkkiä totesin mullan olevan 10- 15 sentin matkalta täysin rikkaruohojen läpitunkemaa ja tajusin puhdistuksen olevan lähes mahdotonta. Tuumittuani asiaa päätin vaihtaa mullan kokonaan. Maan poisvieminen jäi aika lailla kesken, koska tämän perennapenkin puhdistuksen lisäksi otin osaa puusouviin.
Ylläolevia runkoja mieheni kanssa kammetessa jumiutin niskani niin, että eräänä aamuna torpalla herätessäni niskan vasenpuoli, vasen käsi jopa vasen kainalo olivat niin kipeät, että pihatyöt jäivät siltä päivältä.
Perennapenkki jäi odottamaan kevättä. Tietääpä mistä jatkaa...
Niin kuin edellisessä kuvassa jo näkyy sain aika monta kottikärrykuormaa olkia kuskattua pellolta. On millä kattaa penkkejä ja luulisin, että olkien allaolevat pahvit myös jonkin verran estävät rikkaruohojen kasvua tällä alueella.

Tämä kuva kertoo paremmin kuin tuhat sanaa kuinka ihanaa & ihmeellistä maalla on huolimatta niskakivuista ja loputtomista töistä. Öisin oli pakkasta ja alarinteessä vadissa oleva pesuvesi  jäätyi kauniiksi kiekoksi. En saanut kiekkoa kokonaisena kuvaa ja yllä "jääkiekko" on siis kahdessa osassa.


tiistai 1. lokakuuta 2013

Matka alkaa...

Matka, jonka tähtäimessä on rikkaruohoton katteella peitetty perannapenkki. Homma toteutetaan luomuna eli ihmistyövoimalla. Työ on hidasta, mutta pikku hiljaa saadaan Syreenipuskan ympäristöä vallattua. Neuvonantajana ja myös lapionvarressa täti Vihreäni eli Nanna.
Tässä yllä kuva tältä kesältä esimerkkinä vallitsevasta runsaudesta. Perennapenkissä kukkivat Nepalin hanhikki ja Harmaa Malvikki, mutta myös sangen monet rikkaruohot.
Työ aloitettiin perennojen siirtämisellä. Ensin laitettiin sanomalehtiä maahan, sitten leikatut perennat ja juuret peitettiin mullalla. Tällä pedillä perennat saavat talvehtia ja ensi keväänä ne siirretään puhdistettuun perennapenkkiin.
Perennojen siirtämisen jälkeen alkoi mullan puhdistus; kaikki näkyvät rikkaruohojen juuret pois. Rikkaruohot kottikärryillä metsänrajaan.
Teimme pitkulaisen kuopan, joka reunustettiin sanomalehdillä. Kuopan syreenipuskan puolelta syreenien juuret katkaistiin ja sinne laitan juurimaton pystysuunnassa. Keskellä kuvassa näkyy muovisäkki avattuna. Säkin päälle nostimme puhdistamatonta multaa, puhdistimme sen ja nostimme takaisin tehtyyn kuoppaan.
Homma jäi tälläiseen vaiheeseen. Syyslomalla aion saada tämän ykköspenkiksi nimeämäni paikan valmiiksi ja odottamaan kevättä; perennnoja takaisin ja katetta päälleen. Kuvan vasemmassa laidassa näkyvän rinteen peitän avatuilla pahvilaatikoilla ja olkikatteella. Ruusut ja Kultapiiskut jäävät toistaiseksi rinteeseen. Mistä oljet?
No, omalta pellolta. Vuokraviljelijämme on niittänyt viljan, mutta jättänyt sen pellolle. Olen saanut luvan kuskata pihallemme niin paljon olkia kuin haluan.
Tässä Nannan koira Otto kaivaa samalla antaumuksella kuin emäntänsä ja ihan yhtä pitkään jollei vähän pidenpäänkin kuin ihmiset.
Välillä mukana kaivuhommissa myös Kesse ja Pippu.

Paljon kiitoksia Nannalle & Otolle! Sain runsaasti oppia, konkreettista apua ja homman alkuun.






tiistai 20. elokuuta 2013

TÄTI VIHREÄ!

Tänäkin vuonna rikkaruohot ja muut luonnonkasvit ovat ottaneet voiton torpan perennoista ja  kasvatusyrityksistäni. Timo-perunoita on toki tullut mukavasti ja vieläkin ne ovat olleet maasta otettaessa kuorettomia eli keitettyinä suussa sulavia. Kesäkurpitsat ovat valtavia ja hyviä. Mutta tämä lienee viimeinen vuosi, kun perennat hukkuvat rikkaruohojen sekaan!

Minäkin olen nimittäin saanut oman täti Vihreän! Hän on paitsi lupautunut neuvomaan puutarhan hoidossa myös auttamaan ihan konkreettisesti.

Kaksi viikkoa sitten kävin kahdessa hienossa "Avoimessa puutarhassa"; Ruosteisissa Unelmissa Vääksyssä ja Villinpihan puutarhassa Koulumäellä Iitissä. Iitissä upeaa & suurta puutarhaa on ollut varsinaisen puutarhurin lisäksi rakentamassa täti Vihreänsä. Moninaisissa "puutarhahuoneissa" kiertäessäni sain ideoita ja mietin, että mistä minä saisin oman täti Vihreän. Silloin tuumasin, että en mistään. Kuinka ollakaan minun täti Vihreäni ajoikin torpan pihaan taimia takakontissaan jo seuraavana keskiviikkona. Hän tuskastui hiukan heti rikkaruohojen peittämistä perennapenkeistä. Nypättyään muutamia rikkaruohoja hän totesi;"En edes yritä arvioida kuinka paljon täällä on perennoja, kun niitä ei juuri näy."

Juotuamme kahvit täti Vihreä tarjoutui auttamaan & neuvomaan puutarhan hoidossa. Jos minä siis haluan. Totta kai haluan! Ilolla ja kiitollisuudella otan avun vastaan! Täti Vihreällä on 16 vuoden kokemus 100- vuotta vanhan talon ja sen pihapiirin kunnostuksesta upeaksi puutarhaksi.

Pihan keskellä olevan Syreenipensaan ympärille rakennetaan koko matkalle katteella suojattu perennapenkki. Sellainen on ollut ajatuksissani ja toiveissani jo pitkään. Homma alkaa syyskuun loppupuolella, kun kaikki perennat kaivetaan ylös, leikataan lyhyiksi ja laitetaan "lepäämään" metsänrajaan pitkän sanomalehtimaton päälle juuret peitettynä mullalla ja siellä kasvit talvehtivat. Keväällä, kun routa on sulanut rakennetaan perennoille uudet penkit.

Täti Vihreä on taiteilija ja hyvin idearikas! Hän ideoi alla olevissa kuvissa näkyvän metsähuoneen ohikävellessämme.
Keskellä omaa metsikköämme on kuvan ylälaidassa jo vuosia sitten kaatunut puu. Kuvan alalaidassa Kesse, koirakuningattaremme.

Puunvieressä on kaunista saniaiskasvustoa, joiden juureen täti Vihreä kehoitti kokeiluluontoisesti istuttamaan yhden tuomansa Hostan ja Taponlehden. Apuna myös pikku Pippu.
Sahailin myös jonkin verran oksia kaatuneelta rungolta sekä pari pystyssä olevaa karahkaa. Alaa on vallannut myös vadelma, joten kiskoin myös niitä pois. Aika viehättävä paikka tämä onkin, runko kauniisti sammaloitunut.

Pitkään olen pohtinut onko tästä metsähuoneelta mäen päällä olevalla metsätiellä Jättiputkea vai ei? Täti Vihreä; "Tämä on Jättiputkea, kannattaa kiskoa pois!" No, sen tein lomani viimeisenä päivänä. Laitoin kiskotut putket jätesäkkiin ja jätin säkin & hanskat kiskontapaikalle. Poltan ne sitten syksymmällä pellolla.

Myös pikku kuusista Joulukuusia- projekti tuntuu hyvältä ja mielenkiintoiselta. Odotan vielä tarkempia ohjeita.

Nyt käyn vähän leikkaamassa ja niputtamassa Mäki-Meiramia. Vien kimput kotiin kuivumaan. Lisäksi nostan vähän perunaa ja otan myös kesäkurpitsaa kotiin.

keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

PARASTA AIKAA!

Kesä on mielestäni kukkeimmillaan ja silti alkaa jo satoa tulla. Pari vuotta jänistin kesäkurpitsan kylvöä, kun en oikein tiennyt mihin ja minne. Tänä vuonna kesäkuun alkupuolella kylvin kesäkurpitsansiemenet ylärinteen lehtikompostiin ja samana iltana kuuntelin radiosta puutarhailtaa, jossa hyvin tietäväinen miessoittaja sanoi, että koskaan ei kannata kylvää kesäkurpitsaa ennen kesäkuun puoltaväliä. Huh, ajattelin, tuliko virhe, mutta ei suinkaan!
Näin komeaksi on kesäkurpitsa kasvanut ja alapuolella kuvassa ihka ensimmäinen oma kesäkurpitsa. Kuvassa myös kesäinen salaatti; jonkin verran omaa salaattia, omia timoja, tilliä, mäkimeiramia, minttua...jälkiruuaksi villivadelmatorttu.
Meillä päin vadelma aloittelee tuotatoaan, mutta joka päivä olen käynyt jonkin verran jo poimimassa. Mustikoita ei tänä vuonna meidän metsässä juuri ole. Kävin Evon reunalla Taruksessakin (ihanan kaunis alue) ja sain ehkä litran mustikoita melko pitkä huhkimisen jälkeen eli ostomustikoilla mennään! Nyt olen käymässä kaupungissa ja olen jo pakastanut 5 kiloa mustikoita ja käyn ostamassa vielä toiset viisi lisää. Mustikat ovat sitä parasta superfoodia talven kylmillä ja pimeillä!
Yläkukkapenkissä kukkivat Nepalinhanhikki, Kuunlilja, Malvikki, Punakärsämö...
Alapihan Nanna-penkissä kukkivat Kuunliljat.
Alapihalla kukkii myös Palava rakkaus. Ainoa viime vuotisen siemen/taimikasvatuksen tuloksista, jotka yllättivät iloisesti tänä vuonna! Laitoin taimet viime vuonna tähän penkkiin ja yhtään kukkaa en viime vuonna nähnyt, mutta tänä vuonna tilanne on toinen.
Palavan rakkauden kanssa samassa penkissä viime vuonna hankittu Kärhö. Kovasti on kiivennyt, mutta kukintaa vielä odotellaan.
Tämä näkymä ilahduttaa minua ehkä eniten! Omatarvehalkotuotanto on vihdoin neljän vuoden jälkeen saatu käyntiin! Puoliso sahaa ja pilkkoo, minä etsiskelen paikkoja ja rakennan pinoja.
Halkopino numero kaksi.
Kuvia myös halkotyömaalta, koska näky on melko hauska! Etten sanoisi esteettinen.
Tasaista kuivumista tässä varmaan tavoitellaan, mutta näyttävät vähän veistoksilta.
Halkotyömaa yhdeltä kantilta.
Bodendecker on ainoa ruusu, joka ei petä minua.
Luonto itse laittelee kauniita kukkakokonaisuuksia.










perjantai 19. heinäkuuta 2013

KUVATUNNELMOINTIA PARIN KOLMEN VIIKON TAKAA...

Nyt en ole ehtinyt edes käydä torpalla mainittuun pariin kolmeen viikkoon. Mutta loma alkoi ja huomenna suunnataan kohti Päijät-Hämettä.
Syreenin oikealla puolella kukkii keltaista ja valkoista, istutettua ja luonnonkukkaa.
Taaempana tämä Kultahelokki.
Ja etualalla tämä, jonka nimeä en tiedä. Sain taimet alkukesästä Herttoniemen siirtolapuutarhasta tuttavilta ja ainoa tieto oli, että kukat ovat keltaiset. Kuka tunnistaa?
Nepalinhanhikki kukkii kauniisti Syreeninvasemman puolen kukkapenkissä.
Alapihan Nannapenkissä kasvit leviävät ja tässä kukkii mikä? Tein mielestäni fiksusti viime vuonna, kun sain nämä kasvit; kuvasin kasvit ja nimikyltit. Talvella juuri se kone, johon kuvat oli talletettu kaatui!
Viimeismmät juhannuksen alusviikolla Nannalta saadut taimet; ranskalainen rakuuna ja sen aurinkosuoja.
Oikeassa alarinteessä kukkivat Liljat ja Kellot.
Lopuksi mielenkiintoinen juttu; niin kuin Vaahtera kukkisi jokaisen oksan ylimmällä pienellä punaisella lehdellä.
Tässä kuva vielä lähempää. Olisiko joku tauti?








torstai 13. kesäkuuta 2013

KOIRANPUTKET VALTAAVAT KOIRIENTORPAN PIHAA!

Minä vierastan myrkkyjen käyttöä pihalla. Niinpä paljon aikaa (& voimia) kuluu joka kesä siihen, kun kiskon Koiranputkia ja Nokkosia juurineen maasta. Sinänsä minulla ei ole mitään kyseisiä kasveja vastaan, mutta tahtovat "syödä" valoa ja ravintoa muilta kasveilta. Niinpä viimeksi käydessäni suoritin kiskontaa perunamaan ympäriltä. En siis koita edes poistaa kaikkia Koiranputkia ja Nokkosia (ei se kyllä onnistuisikaan!) ihan vaan tarpeen mukaan täsmäkohteita ottaa työn alle. Nuoria Nokkosia riittää koko kesäksi keräiltäväksi ja syötäväksi. Niistä tulee muuten todella herkullinen ja terveellinen esim. pastakastike.

Neljä vuotta torpalla tuli täyteen sunnuntaina ja pikkuhiljaa jokavuotinen istutustyö alkaa tuottaa tulosta. Perannat yhdessä luonnonkukkien kanssa ilahduttavat pitkin kesää!

Vuohenjuurta ja Tulikellukkaa.

 Päivänliljoja ja Leinikkejä.
Tässä Päivänliljoja ja pariakin erilaista luonnonkukkaa, joista toinen on joku Hierakka.
Päivänliljaa toisesta suunnasta ja vasemmalla työntyy ylöspäin Kärhö. Ilahduin, kun molemmat viime kesänä istuttamani Kärhöt ovat selvinneet talvesta.




sunnuntai 19. toukokuuta 2013

IHMEELLISTÄ JA IHANAA!

Eihän siitä ole kuin vähän toista viikkoa, kun viimeksi oltiin torpalla ja sillä aikaa luonto on muuttunut erisävyiseksi vaaleanvihreäksi!
Runsaan luonnonkasvuston seasta löytyvät jo tutut; tulpaani Rose de la Montagne ja vasemmalla Vuohenjuuri.
Laitoin Timo-perunat maahan ja etualalla Nannapenkki työntää jo monenlaista vihreää esille.
Toinen yrttikehistä vaati vähän korjausta, lisättyäni uuden etulaudan, lisäsin penkkiin Kekkilän luonnonlannoitettua multaa ja kylvin Roman- salaattia, Red Parrishiä, retiisiä ja tilliä. Toivotaan, että uudet mullat ja lisätty valo tuovat parempaa tulosta kuin viime kesänä! Toissa viikolla kylvämäni pavun viereen kylvin Valma-hernettä.
Vasemmalla äitienpäivälahjani; ihanista ihanin kastelukannu ja Daalian juurakkoa. Suosikkivärissäni!
Oikealla kevätesikkoa ja Humala nousee pikkuhiljaa. Tähän samaiseen penkkiin taidan laittaa Daalian, mutta vasta viikon päästä. Ostin Kodin Kuvalehden Puutarhanumeron ja siellä oli paitsi informaatiota Daalioista myös esiteltynä erään melko lähelläkin torppaamme sijaitsevan somesta tutun puutarhurin upea puutarha! Lehden osto olikin jo poltellut jonkin aikaa!
Poimulehdellä vesi loistaa kuin timantit!



tiistai 7. toukokuuta 2013

Kahdessa viikossa ehtii keväällä tapahtua paljon!

Aloitimme kevät/kesäkauden kaksi viikkoa sitten. Silloin oli vielä lunta pihalla ja pellolla.
Aikaisimmat kasvit löytyivät lumen keskeltä
Lämmön ansiosta lumi suli kahdessa päivässä ja pääsimme miniän kanssa haravointipuuhiin.
Haravointiviikon antia oli myös täysikuu ja osittainen kuunpimennys.
Tällä hetkellä maasta nousee paitsi sinivuokkoja myös liljoja.
Leskenlehtiä ovat monet tienpientareet keltaisenaan, mutta meidän pihallamme ei ole ollut yhtään leskenlehteä. Jostain melko kaukaa on nyt lennähtänyt leskenlehti keskelle perennapenkkiä nousevien tulppaanien viereen.

Neljän työpäivän jälkeen pääsin taas kolmeksi päiväksi torpalle.Eilen nautimme pihalla koirien kanssa lämpimästä auringonpaisteesta ja suunnittelin töitä kahvimukin kanssa.Tänään olen kääntynyt kasvimaan ja kylvänyt Härkäpapu Kontun. Myös kaadettujen puiden risukoissa riittää pitkäksi aikaa siivottavaa.