tiistai 28. helmikuuta 2012

Huussin kunnostus

Keväällä 2010 Huussi näytti vielä tälläiseltä
Huussi muistuttaa vesivanereineen vähän jotain työmaahuussia ja lisäksi se on kallellaan pellolle. Eli siinäkin mielessä vähän ikävä käydä siellä, kun tuntuu, että huussi kaatuu.
Seuraavassa vaiheessa perheen miehet ovat nostaneet huussin pystyyn ja me miniän kanssa olemme maalanneet puuosat.
Yllä olevassa kuvassa näkyy vasemmalla navetan kivijalka, jonka päälle saattaa nousta vielä jonkinlainen rakennus. Tästä syystä huussia vain uusittiin eikä rakennettu uutta. Huussi saattaa siirtyä rakennustöiden alta muualle jossain vaiheessa.
Alla olevassa kuvassa viime kesältä huussi on saanut vihreän värin ja kaivon viereen etualalle on tullut istuinryhmä kotikylppäristä tarpeettomaksi jääneistä teakritilöistä ja meijerin vanhoista tiilistä.

perjantai 24. helmikuuta 2012

Ensimmäisiä kunnostuksen kohteita

oli vanha matala astiakaappi, joka torpan mukana siirtyi meille. Tässä kuvasarja monista kerroksista, jotka kaapin kannen päällä olivat.Päällimmäisenä oli isokukallinen kerni. Kaapin pilkottaa räsymatto, joita saimme myös useita kauniita ja hyväkuntoisia.
Seuraava kerros olikin jo vähän vanhempaa vuosikertaa ainakin päätellen materiaalista, joka oli jotain muovin esiastetta. Eikä tuo kuosikaan nyt ihan viime vuosilta ole.
Viimeisenä oli vielä kerros, josta on jo vaikea sanoa mitä materiaalia sen on. Varsin mielenkiintoinen kuitenkin. 
Omaa silmääni miellyttää kuitenkin eniten tämä puinen pinta ja siinä näkyvä eletty elämä. Vietämme torpalla niin paljon ulkoilmaelämää, joten sisätiloja ei ole juuri tullut kuvattua. Tänä keväänä ja uudella kameralla(Canon G 12) aion kuitenkin korjata tilanteen ja laittaa kuvia esille myöhemmin. Eteinen on mielestäni kaunis ja siellä olen kuvannut isännän tekemän jakkaran.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Kasvun ihme!

Kasvun ihme on aina yhtä huikaiseva, oli se sitten ihan luonnonluomaa tai ihmisen vähän avittamaa. Alla ensin kevään ensimmäiset sinivuokot kuvattu 19.4.2010 torpan pihalla. Kaikki muu ympärillä on vielä ruskeaa, mutta niin vain sinivuokot plumpsahtivat esiin voimakkaan sinisinä.
Syksyllä 2009 istutin jo aikaisemmin esittelemääni kukkapenkkiin kahta kukkasipulia, tulppaaneja. Nämä olivat ensimmäiset istuttamani kasvit. Tässä kuvassa alla Rose de la Montagne vuodelta 1893. La Candeurin vuodelta 1875 esittelen myöhemmin. Nyt olemme jo kahtena keväänä saaneet ihastella näitä kahta kaunista ja vanhaa tulppaanilajiketta, jotka nousevat esiin muuten vielä tyhjään kukkapenkkiin. 

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Kesää odotellessa...

Pidän paljon talvesta ja lumesta, mutta tänä talvena odottelen jo kovasti kesää!
Pidän myös kaikista putkikasveista, ne ovat kauniita ja kuuluvat suomalaiseen luontoon. Torpan pihalta olen kuitenkin kiskonut putkia käsipelillä, jotta saan tilaa muille kasveille. En ole mikään intohimoinen rikkaruohojen nyppijä, mielestäni luonnonkasvit ja istutetut kasvit saavat kasvaa sulassa sovussa...
Yllä alapihan putket ja alla sen paikalle tullut perunapenkki.



Torpalta pellolle ennen putkien kiskomista ja ylimmässä kuvassa näkyy miltä rinne näytti kesällä 2011, tosin alhaalta kuvattuna.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

KAUAA EN KATSELLUT

Tuvan ikkunasta näkyvää puskamaisemaa, joka peitti kaiken muun.
Vaan raivasin paitsi ikkunan edessä olevan Syreenin myös pihan keskellä olevasta valtavan isosta Syreenipuskasta 1/4 osan. Näin sainkin näkymän, jonka halusin ja lisäksi sain paikan kukkamaalle.
Tämä kuva on syksyltä 2009 jolloin vilja on jo korjattu ja kukkamaan multaa peittävät lehdet. Yhtä kaikki maisema on kuitenkin sellainen, jota en väsy katsomaan! Pelto, kun se keväällä vihertää, kun vilja nousee oraalle tai niin kuin tässä kuvassa kauniissa väreissä hohtava sänkipelto! Lempimaisemani, jota voin katsella tuvasta pirtinpöydän äärestä tai pihalla puuhaillessani. Tärkeää on tietenkin, että peltoa viljellään ja sen onkin vuokralla samalla tilalla, josta maamme on aikoinaan ostettu ja torppa tontille pystytetty.

tiistai 7. helmikuuta 2012

TORPAN HISTORIAA JA MEIDÄN ENSIMMÄISTÄ KESÄÄMME

Historia on hyvin mielenkiintoista ja saimme hankittua kylänhistoriasta kirjoitetun kirjan aika pian torpan ostettuamme. Ostimme torpan perikunnalta; neljältä sisarukselta, joista kaksi oli syntynyt tähän torppaan ja joiden isovanhempien omistama torppa oli alunperin ollut. Heiltä saimme tietoja torpan historiasta, mutta varsinaisesti perehdyin torpan historiaan ympäristönhoitajaopinnoissani, joissa suoritin yhden näytön torpan ympäristönhoitosuunnitelmalla. Tähän suunnitelmaan sain edellisiltä omistajilta paitsi alkuperäisen kauppakirjan kopiot myös kopioita vanhoista kuvista.
Alla olevassa kuvassa kauppakirja kertoo, että tilantyöntekijästä tuli talollinen, kun hän sai ostaa maata työskentelemänsä tilanomistajalta 28.6.1922. Kauppahinta 1 1/2 hehtaarin maa-alasta oli 500 markkaa. Kauppa vahvistettiin vuosina 1923, 1924 & 1926. Paikallinen nimismies toimi vahvistusapuna oikeudessa. Kauppakirja on varsin pitkä, koska siinä on mukana mm. selvitys myyjäosapuolen suvusta.
Itse torppa siirrettiin naapurikylästä. Torpan hirsisellä tupaosalla on ikää paljon enemmän kuin ne 90- vuotta, jotka rakennus tänä vuonna täyttää. Hirsiosaan lisättiin kamari, eteinen ja vintti.Seuraavassa kuvassa on vanhoja kuvia torpasta eri vuosikymmenillä.
Teimme kaupan torpasta 9.6.2009, jolloin oli 20- vuotishääpäivämme. Saimme paikan haltuumme juhannukseksi. Ensimmäisenä kesänä paitsi aistimme tunnelmia myös mieheni kaivoi maata talon ja saunan ympäriltä. Rakennukset eivät olleet mitenkään vajonneet vaan vuosikymmenten aikana putoavat lehdet olivat tehneet tehtävänsä ja rakennusten "helmat" olivat maarajan alapuolella. Tällä kaivutyöllä saatiin pysäytettyä rakennusten alaosien tuhot.

Tämä kuva on syksyltä 2009, mutta torpan takaseinästä näkyy hyvin, että maa on ollut paljon korkeammalla




Kuvat saunan molemmin puolin kertovat myös, että saunan ympärillä maa oli varsin korkealla.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

MISTÄ ALOITTAA?

Vuosikausia olimme etsineet vapaa-ajan paikkaa, josta pitäisimme, johon rahat riittäisivät ja johon matka Helsingistä olisi kohtuullinen. Blogin voisi jo perustaa kaikista niistä paikoista, joissa vuosien varrella olemme käyneet. Taas kerran olimme jo vähän luopuneet toivosta, kun välittäjän "vahti" ilmoitti kohteesta johon kuuluu torpan lisäksi sauna, 1 1/2 hehtaaria maata, johon kuuluu peltoa ja metsää. Paikka luonnonkauniissa Vääksyssä eli 130 kilometria Helsingistä. Tutkin ilmoitusta pari tuntia ja totesin, että tuo pitää nähdä. Soitin välittäjälle, joka oli vastahakoinen näyttöön samana iltana:" Vasta laitoin nettiin eikä tämä ilta oikein sovi...". Kerroin välittäjälle tästä meidän vuosikausia kestäneestä etsiskelystä ja hän heltyi. Soitin miehelleni, pakkasin koirat autoon, hain miehen ja matka kohti Vääksyä alkoi. Pari tuntia katselimme välittäjän kanssa paikkoja ja kävimme Vesijärven rannassa katsomassa vene/kalastusoikeuspaikkaa, joka kuului kauppaan. Tämän jälkeen vapautimme välittäjän, ajoimme takaisin torpalle, otimme koirat autosta ja lähdimme katsastamaan lähimetsiä. Seuraava aamuna soitimme, että ostamme paikan pyydettyyn hintaan( joka oli varsin kohtuullinen). Vieläkin nyt kohta kolmen vuoden jälkeen hämmästelemme hyvää tuuriamme torpan ja koko alueen suhteen. Olemme pikkuhiljaa kunnostelleet paikkoja. Näitä kuvia laitan nyt alkuun blogiin. Alla kuva saunasta.